Alumnin ajatuksia kasvatus- ja aikuiskasvatusalasta

Koulutus ≠ ammatti

”Meidän piti muuttaa maailmaa / Meistä tuli muurareita, taksikuskeja suutareita, yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita / Meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä / Tänään voidaan hetki olla kuninkaita”

Anssi Kela laulaa ammateista muutama vuosi sitten julkaistulla Suuria kuvioita -levyllään. Valitsin radiossa ahkerasti soineen 1972:n kertosäkeen sanoitukset ensimmäisen KORKO-bloggaukseni avaussanoiksi, koska teksti alleviivaa mielestäni generalistiopiskelijoiden tavan hahmottaa työmarkkinat tehtävämahdollisuuksineen. Käytän kasvatus- ja aikuiskasvatustieteellistä koulutusalaa esimerkkinä, vaikka tulkinnat voisivat yhtä hyvin antaa ajatuksia humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöillekin.   
 
Näkökulma generalistimaisterin työllistymiseen

Työllistyminen on meille generalistimaistereille tutkintokoulutuksen sekä työssä ja työstä oppimisen rajapinta. Toisin kuin professiomaisterit, me generalistit emme saa koulutuksessa erillistä ammatillista pätevyyttä, emmekä ole monopolisoineet mitään tiettyä tehtävää työelämässä. Sen sijaan haemme tutkinnollamme soveltuvaa (ylempää) korkeakoulututkintoa edellyttäviin asiantuntija- ja esimiestehtäviin, mikä on haasteellista kahdesta syystä.

Ensiksi, työelämä organisoituu osaamisperustaisesti työnantajien rekrytoidessa (ala-)osaamista tai esimerkiksi sosiaalisia suhteita, harvoin tutkintoja. Tekniikan Akateemiset TEK ry:n aikuiskoulutuspoliittisen asiamiehen tehtävä on ollut tähän mennessä ainoa näkemäni työpaikkailmoitus, jossa hakijan eduksi olisi laskettu KM, aikuiskasvatus -tutkinto. Generalistimaistereiden työnhaussa paino varataan KM-tutkinnon M-kirjaimelle, ei niinkään sen etuliitteeseen kasvatustieteiden.

Toiseksi, generalistiopiskelijat ovat oppineet vertaamaan itseään professiomaistereihin, minkä lisäksi esimerkiksi kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen väliin lisätään Suomessa yhtäläisyysmerkki. Koska työnhakumme ei ole generalistimaistereina suoraviivaista, huoli työllistymisestä on ymmärrettävä, mutta sitä ei saisi liioitella. Näkökulma oikeastaan perustelee alun lainasanat. Suomalaiset eivät tunnista suunnittelun, hallinnon ja kehittämisen asiantuntijoita. Vai kenen unelmatyö on ollut kehittämispäällikkö tai esimerkiksi ylitarkastaja? Lääkäreiksi, opettajiksi ja kapiaisiksi on varmasti toivonut sitä useampikin.

Haluan alustuksellani sanoa, että koulutusala ja asiantuntijaura ovat generalisteille kaksi eri kulttuuria, joiden rajapinnassa korostuu ja konkretisoituu taito markkinoida omaa osaamista. Tekstin tarkoitus ei ole vähentää kasvatus- ja aikuiskasvatustieteilijöiden omanarvontuntoa, päinvastoin – työelämäosaamistamme arvostetaan! Sen sijaan korostan, että tarvitsemme asiantuntijaurista konkreettisia esimerkkejä paljastamaan alamme työmarkkinahorisonttia. Toivon, että erityisesti Itä-Suomen yliopiston alumnit innostuvat kertomaan työtehtävistään tämän alustuksen kommenttikenttään. Meistä voi tulla mitä tahansa – niinpä, kerrotaan siis, mitä teemme.  

Linkki- ja lukuvinkkejä työnhaun tueksi

Esimerkiksi Petteri Luukkainen tulkitsee KM-tutkintokoulutuksen ja asiantuntijuuden rajapintaa – työelämäosaamista – tutkielmassaan Yksi tutkinto, monta uraa – Kasvatustieteen maisterin työelämäosaaminen valmistuneiden ja työnantajien silmin (2010). Lue tutkielma. Ammattinettiin on myös koostettu ytimekäs artikkeli kasvatustieteilijöistä työelämässä.  

Omaa ajatteluani on selkeästi jäsentänyt viime vuoden loppupuolella julkaistu artikkeli Maistereiden työllistymisvaikeudet (Tuominen ym. 2011. Työpoliittinen aikakauskirja 3/2011). Jokaisen generalistiopiskelijan pitäisi lukea se työnhakuohjeenaan, sillä Tuominen ym. osoittavat työnhaun olevan tutkintoa laajempi ilmiö. He muun muassa havainnollistavat osaamiskeskustelua selventäen myös tavoitteiden ja henkilökohtaisten syiden merkitystä työnhaussa. Myös Aarresaari-verkostossa julkaisut artikkelit ovat perehtymisen arvoisia, erityisesti alueellisuutta pohtivine näkökulmineen.  

Uraesimerkkejä, kiitos

Anssi Kela esittelee akustisen kitaransa säestyksellä, millaisiin ammatteihin hänen alakoululuokkansa tytöt ja pojat päätyivät. Mietin, mitä minä kerron opiskelukavereistani kymmenen vuoden päästä. Nyt me olemme kouluttajia, mentorointisuunnittelijoita, työnohjaajia, rekrytointispesialisteja, tohtoriopiskelijoita ja toiminnanjohtajia. Ja, mitä nämä asiantuntijat tekevät? Siitä toivon saavani lukea lisää kommenttikentästä.  

Innostavaa ja inspiroivaa kevättä

Mikko Lehtonen

Kirjoittaja on aikuiskasvatusta harrastava järjestöasiantuntija ja Itä-Suomen yliopiston alumni, mikko.lehtonen(at)specia.fi