Olen viitannut alkuvuoden puheenvuoroissani usein Visa Tuomisen ym. artikkeliin Maistereiden työllistymisvaikeudet, jonka työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi Työpoliittisessa aikakauskirjassaan 3/2011 viime vuoden lopulla. Tuominen on kirjoittanut artikkelin myös vastailmestyneeseen vuoden 2012 ensimmäiseen Työpoliittiseen aikakauskirjaan 1/2012. Artikkelin otsikko on lainattu tämän päivityksen nimeksi, sillä sattuma ja sattumanvaraisuus kuvaavat mielestäni myös Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 14.3.2012 käytyä keskustelua akateemisten työllistymisestä.
Tuominen kysyy artikkelissaan: ”Palkitaanko yliopistoja rahallisesti jostain johon sattuma vaikuttaa?” viitaten opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotukseen korkeakoulujen talous- ja työllisyyspolitiikasta. Toisaalta hän pohtii suunnitellun sattuman teoriaa, joka korostaa opiskelijan aktiivisuutta urasuunnittelussa ja erilaisten työsuhteiden merkitystä osaamisen kehittämisessä. Tuominen muotoilee ajatusta suunnitelmallisesta sattumasta, jota voisi kutsua ”omaksi aktiivisuudeksi, piilotyöpaikkojen löytämiseksi tai verkostoitumiseksi.” Tällöin tieto työpaikasta voi Tuomisen mukaan löytyä sattumalla, mutta kyvykkyys ja osaaminen näyttäytyvät merkityksellisimpinä työnsaannissa. Lue artikkeli case-esimerkkeineen.
Helsingin yliopiston Tiedekulmassa järjestettiin aamupäivän keskustelutilaisuus Yliopistosta työelämään osana Oppia ikä kaikki -teemaviikon ohjelmaa. Leena Itkonen urapalveluista havainnollisti opiskelijoiden työelämäorientaatiota ja Käyttäytymistieteiden laitoksen amanuenssi Tuomo Aalto kertoi alumniyhteistyöstä. Akateemisten työmarkkinat -paneeliin oli kutsuttu Akavan ja Elinkeinoelämän Keskusliiton eli työmarkkinajärjestöjen edustajat sekä opiskelijat Aura Pylkkänen ja Suvi Pulkkinen Helsingin yliopistosta ja ylioppilaskunnasta. Tuomisen mainitsema tiedon sattumanvaraisuus alleviivaa korkeasti koulutettujen työllistymistä kirjoittaen huutomerkin marginaaliin.
Mistä ja miten saa puhua – mielikuvin?
Akateemisesta työllisyydestä todettiin keskusteltavan mielikuvin, ja media vääristää panelistien mielestä keskustelukulttuuria. Työllistymisen asemesta on alettu puhua akateemisesta työttömyydestä, ja osa kokee asiaa liioitellun. Osa on jopa tulkinnut sen niin, että korkeasti koulutetun on vaikeampi työllistyä kuin vähemmän koulutetun. Panelistit olivat yksimielisiä korkeakoulutuksen kannattavuudesta, sillä ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelleen työttömyysriski on puolet pienempi kuin vähemmän koulutetun, kun akateemisten suhteellista työttömyysastetta 3,5 % verrataan koko työvoiman työttömyysasteeseen 7 %:iin.
Poimin oheiset prosentit bloggaukseeni lähinnä kuriositeettiarvonsa vuoksi, mutta se on myös esimerkki tiedon koordinointitarpeesta. Pulkkinen muotoili kaksi seminaariaamupäivän parasta ajatusta. 1. ”Tietoa on paljon, mutta osataanko sitä arvioida tai löydetäänkö sitä oikeaan aikaan.” 2. ”Työnantajat eivät tunnista yliopistossa opittua, eikä yliopistot työssä tai työstä oppimista. Opiskelijat eivät tunnista omaa, eikä toistensa osaamista.” Vaikka oheiset katkelmat ironisoisivatkin (liioitellustikin) AHOT-keskustelua, niistä paljastuu, kuinka suuri merkitys osaamisella ja osaamiskeskustelulla on akateemisten työllistymisessä. Ne paljastavat ennen muuta, miten siitä puhutaan. Tarvitaan tiedon koordinointia ja yhteistä kieltä. Kenellä on koordinointivastuu? Yliopistoilla, urapalveluilla, ammattiliitoilla vai opiskelijoilla itsellään? Aiheesta voi lukea tätä alustusta tarkemmin artikkelista Humanisti – yhteistoiminnalla töihin! On selvää, että yhteistoiminta edellyttää aiheesta innostuneita ja kiinnostuneita.
Esimerkkejä työelämään orientoivista
opinnoista
Hahmottelen edellä ajatusta siitä, ettei työllistymisessä tarvittavan tiedon saanti voi jäädä sattuman varaan. Osaamispuheen väärinymmärryksestä pitäisi myös pyrkiä pois tavoitteellisesti. Vaikka yliopisto-opinnot kehittävät ajattelua, medialukutaitoa ja tiedonhallintaa eli asiantuntijavalmiuksia, ei vastuu voi olla yksin opiskelijan. Toivoisin myös yhteisesti jaettuja hyviä käytäntöjä yliopistojen välille, mitä esimerkiksi Aarresaari-verkostolla tavoitellaan, jotta kasvatus- ja aikuiskasvatusalan asiantuntijoiden tunnettuus työmarkkinoilla KM-tutkinto tunnuksenaan lisääntyy. KORKO-kehittämishankkeen opintomatka tähän Helsingin yliopiston aamuseminaariin on hyvä esimerkki!
Poimin päivitykseni lopuksi muutamia Tiedekulmassa mainittuja esimerkkejä akateemisten työllistymisen tukemiseksi. Seminaaria kokoava viesti oli mielestäni toimiva alumniyhteistyö, sillä siihen oheiset työelämäkytkennät vahvasti viittaavat. Oma vinkkini ja vastuuni alumnina voisi tällä kertaa olla Työmarkkina-avaimen esittely. Se on työmarkkinajärjestöjen yhdessä ylläpitämä ja päivittämä sivusto työelämän pelisäännöistä – niistä oikeuksista, velvollisuuksista ja sopimuksista, joita me kaikki kohtaamme työmarkkinoilla. ”Menestystä työelämässä – sovituin pelisäännöin”. Niinpä, työelämässäkään ei toimita sattumanvaraisesti.
·
Opiskelijoiden toteuttamat
alumnihaastattelut osana omaa urasuunnittelua
·
Alumniyhteistyö korkeakouluharjoitteluverkoston
luomiseksi
·
Opiskelijamentorointi
·
Pro gradu -toimeksiannot
·
Tutkintoon sisältyvät työelämään
orientoivat opinnot
ps. Jos koet tarvitsevasi ”minimentorointia”
tai välineitä osaamiskeskusteluun, minut saa etsiä LinkedInistä.
Mikko Lehtonen, mikko.lehtonen(at)specia.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti